Vappua juhlitaan tänä vuonna poikkeuksellisissa tunnelmissa.

Takana on historiallisen laajat ja pitkäkestoiset lakot.

Viime syksystä lähtien sadat tuhannet työntekijät ovat keskeyttäneet työnsä vastalauseena maan hallituksen politiikalle. Seitsemän tuhatta työntekijää oli lakossa jopa kuukauden vaatien muutosta työntekijöiden oikeuksien, työehtojen ja etuuksien heikennyksille.

Lakot olivat oikeasuhtaisia ja tarpeellisia, koska hallituksen toimet ovat poikkeuksellisen kovia. Leikkausten myötä 100 000 duunaria ja 17 000 lasta tippuu köyhyyteen.

Moni täysipäiväistä työtä tekevä lapsiperhe on joutunut pakkomuuttamaan kodistaan. Tätä inhimillistä hätää ei työtätekeviä ihmisiä kodeistaan häätävä hallitus ymmärrä.

Viime kuukaudet ovat osoittaneet, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa ole enää montaa tahoa, jotka laittavat itsensä likoon työntekijöiden etujen puolesta.

SAK ja sen jäsenliitot ovat tähän aina valmiita.

Polttoaineen jakelu katkaistiin ja satamat suljettiin, jotta työntekijöiden ääni, kohtuus ja oikeudenmukaisuus kantaisivat mukana päätöksenteossa.

Hallituksen ja sitä tukevan elinkeinoelämän marssijärjestys on ollut alusta lähtien selvä. Prioriteettilistan kärjessä on lakko-oikeuden rajoittaminen.

Näin estetään työntekijäpuolta vaatimasta itselleen parempia työehtoja ja palkkausta. Samalla tehdään mahdottomaksi vastustaa työntekijöiden asemaa kurjistavaa politiikkaa.

Kansainvälinen työjärjestö ILO on jo joutunut esittämään huolensa hallituksen toimien vuoksi.

Suomea viedään vauhdilla kohti sellaisten maiden joukkoa, jotka joutuvat kansainvälisesti vastaamaan ihmisoikeusloukkauksistaan.

Tämä ei paranna Suomen mainetta houkuttelevana maana investoinneille ja uudelle työlle. Päinvastoin työelämän tarkkailuluokalle joutuminen olisi Suomen lähihistorian suurin poliittinen epäonnistuminen.

Valitettavasti yhteiselle sopimiselle rakentuvasta päätöksenteosta ei ole pian jäljellä kuin rauniot. Suomen hallituksen työmarkkinakompassi osoittaa Pohjoismaiden sijasta kohti Itä Euroopan maita. Näissä maissa on heikot työehtosopimukset, heikko työsuhdeturva ja heikot mahdollisuudet vaikuttaa työpaikan asioihin.

Linjanmuutos näkyy erityisesti paikallisen sopimisen laajentamisessa.

Tavoitteena on romuttaa yleissitovuus ja tuoda heikot paikalliset sopimukset työpaikoille. Tässä työehtokilpailussa eivät suomalaiset pärjää, kun joku muu voi aina tehdä saman työn halvemmalla. ”Työmarkkinoiden taksiuudistuksen” myötä riskit työperäiselle hyväksikäytölle ja syrjinnälle korostuvat, kun ulkomaalaiselle työvoimalla voidaan lainsuojissa tehdä halpoja paikallisia sopimuksia. Ei valvontaa, ei sanktioita, eikä riskiä kiinnijäämisestä.

Yhteenvetona: Suomessa ei ole koskaan ennen ollut hallitusta, joka on ottanut näin monelta ja antanut näin harvalle.

Elinkeinoelämälle ja suurituloisille historiallisia veronkevennyksiä. Työntekijöille arvonlisäveron historiallisia korotuksia, työehtojen heikennyksiä ja leikkauksia.

Rahaa riittää tehottomiin yritystukiin mutta ei kunnolliseen ansiosidonnaiseen. Rahaa riittää kaljaveron alentamiseen mutta ei työtätekevien ihmisten asumisen tukeen.

Hallituksen harjoittaman politiikan seurauksena on selvää, että työelämäasiat ovat pysyvästi politisoituneet.

Paluuta menneeseen ei ole.

Työelämän yhteinen kehittäminen ja pitkäjänteisyys jäävät taka-alalle, kun osapuolet tavoittelevat pikavoittoja lainsäädännön avulla. Nyt tahtipuikkoa heiluttaa työnantaja, myöhemmin sitä voi heiluttaa joku muu.

Vaikka lakot ovat hetkellisesti päättyneet, työmarkkinariidat jatkuvat viimeistään syksyn työmarkkinakierroksella.

Hallituksen toteuttamat ja valmistelussa olevat työelämäheikennykset otetaan esille neuvotteluissa. Ansiosidonnaisen leikkauksille ja työehtojen heikennyksille haetaan maksajaa työnantajasta. Paikallisen sopimisen mahdollisuuksia kavennetaan, jotta niitä ei jatkossa hyödynnetä työehtojen heikentämiseksi.

Ympyrä voi sulkeutua, kun hallitusohjelmakirjausten takuumiehenä toimiva työnantajapuoli joutuu vastaamaan ajamastaan politiikasta ammattiliitoille neuvottelupöydissä.

Lähde: